Viimeisenä iltana piti käydä sanomassa hyvästit yhdelle lempparipaikoista A Coruñassa.
Siinä se sitten oli: kuuden viikon vaihtojakso Espanjassa. Olo on just nyt aika nuutunut pitkän kotimatkan jälkeen. Samalla oon myös ylpeä itsestäni: uskalsin ja sain aikaiseksi toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja lähdin vaihtoon! Vieläpä aivan yksin, ja aivan erilaiseen kouluun kuin mitä käyn parhaillaan Suomessa.
Yksi parhaista jutuista näiden kuuden viikon aikana olikin tajuta, että pärjään yksin ulkomailla pidemmänkin pätkän. Ja jopa nautin siitä, otin yksin tekemisen seikkailuna ja uutena kokemuksena. Henkilökohtaisesti yksin reissaaminen ja asioiden tekeminen väsyttää mua valtavasti ja en jaksanutkaan joka viikonloppu olla esimerkiksi reissaamassa muualle A Coruñasta, kun jo koulunkäyntikin ja perusarjen pyörittäminen vaati voimia. Mutta kun hyppäs oman mukavuusalueen ulkopuolelle, oli huippua huomata, että se myös antaa paljon.
Mitä sain ammatillisesti tästä vaihtojaksosta? Koulu ja koulunkäynti vaihdossa erosivat huomattavasti tavallisista arkikoulupäivistäni Suomessa. Tämä oli omasta mielestäni vain hyvä asia: uusia näkökulmia tekemiseen ja vaihtelua tavalliseen kouluarkeen = vaihtojakso oli mielenkiintoinen. Opiskelin vaihdon aikana valokuvausta, kuvitusta ja keramiikkaa. Nämä kaikki aineita, joita en ole aiemmin opiskellut. Uusien aineiden lisäksi myös opetustavoissa huomasi eroja Suomen ja Espanjan välillä, mutta myös paljon yhteistäkin löytyi: muun muassa projektikeskeinen ja itseohjautuva opiskelutapa.
Suosittelisinko vaihtoon lähtöä? Kyllä! Ihan ykkösenä uusien kokemusten ja itsenäistymisen takia. Perspektiivi laajenee, ja itsellä ainakin arvostus Suomea kohtaan kasvoi valtavasti. Ihan huippua on tietysti päästä myös oppimaan kieltä. Kuusi viikkoa on aika lyhyt aika, mutta kyllä siinäkin ajassa saa irti paljon.
Nyt kiitollisin ja vähän haikein mielin (kevät ja aurinko voitteko tulla jo Suomeenkin?) myöhäiselle hiihtolomalle.
¡Tchau!
